Monelle tulee mieleen sanasta "anonyymi" ilkeä, ivallinen sekä luokkaava henkilö, joka piilottaa itsensä kyseisen sanan taakse. Mulle tää sana merkitsee myös jotain muuta. Se merkitsee rohkeutta, salaperäisyyttä, ja kauneutta. Kyllä. Mun mielestä anonyymisti kirjoittaminen on myös kaunista, omalla tavalla tietenkin. (En siis tarkoita haukkumisia, hervauksia etc. kauniiksi) Siinä on jotain kiehtovaa. Sä et tiedä kuka on kirjoittanut juuri sen viestin. Parasystäväsi, veljesi tai naapurisi?
Mun tarkoitus ei tietenkään ollut, et tulen kertomaan mitään ihmeempiä anonyymeistä, ja niiden salaperäisyydestä. Vaan siitä, että tulen kirjoittamaan tähän blogiin syvällisiä ja ei niin syvällisiä asioita nimeäni paljastamatta. Miksi juuri nimettömänä? Mä en halua, että ystäväni, koulukaverit ja etenkin sukulaiseni lukevat mitä asioita pohdiskelen, ja kuinka yritän omilla hauskoilla tavoilla ratkaista elämän solmuja. Mä en tänne kirjoita sellaisia juttuja, mitä katuisin jälkeenpäin, jos joku saisikin tietää henkilöllisyyteni. Eieiei ja ei. Vain mietteitä ja aatteita. Ehkä ripaus salaisuuksia ja liioittelua. En tiedä, mutta mitään paskaa en ala kirjoittamaan, fakta on se.
Voin ehkä hieman raotella itseäni, en kuitenkaan paljoa.. Olen tavallinen tallaaja, joka salaa yrittää kirjoittaa tarinoita. En pidä mitenkään huomiosta, ja valokeilassa keimailemisesta. Tykkään olla yksin. En koko aikaa, mutta välillä. Teatteria kotona harrastamassa, runoja ja lyriikoita pähkäilemässä ja ikuinen piirtäjä. Taide on osa mua, mutta liikkuminen myös. Olen näin nopeasti ajatellusti laaja ihminen. En koskaan mikään valokuvaaja ole ollut, enkä tule olemaan. Välillä on vain vaiheita, jolloin yritän kameran kanssa taiteilla, yleensä tuloksetta.
Tässä pientä kirjoittelua, ja kurkkauksia tulevasta blogistani.
~Neiti anonyymi
